Skip to main content

Pyöreitä vuosia

Tässä Ulkopolitiikka-lehden numerossa on paljon historiaa. Historialle ei voi kääntää selkää, vaan se vaikuttaa käsityksiin nykyisyydestä ja tulevasta. Historian voima on salakavala: ihmiset ovat yleensä vain osittain tietoisia niistä erilaisista tavoista, joilla historia johdattaa. Historialliset tulkinnat suhteellistuvat ja osoittavat rajallisuutensa, kun erilaisia tulkintoja samasta ilmiöstä asetetaan rinnakkain.

Kylmän sodan päättymisestä ja Neuvostoliiton hajoamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Aikakauden poliittisen perinnön käsittely on edelleen monessa maassa kesken. Omaa lähihistoriaa koskevista käsityksistä tulee leimallisen poliittisia: historiankirjoitusta tarkistetaan ja koulujen historianopetus muuttaa kurssiaan tiiviiseen tahtiin. Ristiin käyvät historiatulkinnat vaikeuttavat edelleen normaaleja valtioidenvälisiä suhteita eri puolilla Eurooppaa.

Kuluvana vuonna juhlitaan myös UP-lehteä kustantavan Ulkopoliittisen instituutin viisikymmenvuotista taivalta. Instituutti on näiden vuosikymmenten aikana kasvanut lehden pienimuotoisesta taustayhteisöstä kansainväliset mitat täyttäväksi tutkimuslaitokseksi. Sen siirtyminen eduskunnan yhteyteen vuonna 2007 antoi instituutille paitsi vakaat toiminnalliset puitteet myös eurooppalaisessakin mittakaavassa varsin ainutkertaisen aseman.

Instituutti on riippumaton tutkimuslaitos, ja sen tutkimusalat määritellään siten, että tutkimus tukee mahdollisimman hyvin myös Suomen ulkopolitiikkaa ja kansainvälisiä suhteita koskevaa päätöksentekoa. UPI:n tutkimustoiminta painottuu tänä vuonna käynnistyneellä kolmivuotiskaudella Euroopan unionin, EU:n itäisen naapuruston ja Venäjän sekä globaalin turvallisuuden tutkimukseen. Instituutissa työskentelee kaik­kiaan kolmisenkymmentä tutkijaa.

Ulkopoliittisen instituutin juhlavuosi muistuttaa myös instituutin ja Ulkopolitiikka-lehden välisestä suhteesta. Instituutin alkuvuosina lehti oli selkeästi näkyvin osa sen toimintaa.

Lehti perustettiin vuonna 1961 paasikiveläisen ulko­poliittisen perinnön ylläpitäjäksi ja Kekkosen uudelleenvalinnan varmistamiseksi. Tässä roolissa sen nimeksi kaavailtiin alkujaan ”Paasikiven linjaa”, josta oli määrä julkaista peräti parinsadan tuhannen kappaleen kansanpainoksia. Osmo Apunen osoittaa kirjoittamassaan Paasikivi-seuran historiassa, kuinka muu lehdistö kuitenkin nosti tästä äläkän ja kritisoi Paasikivi-seuraa ”pyrkimyksistä monopolisoida ulkopolitiikkaa tiettyjen linjapylväiden varaan”. Kritiikin johdosta lehdestä päätettiin tehdä astetta akateemisempi, ja se sai nykyisen nimensä.

UPI:n ja juhlavuoden kunniaksi UP-lehti julkaisee otteita lehdessä aiempina vuosikymmeninä julkaistuista artikkeleista. Haastamme artikkelien kirjoittajat tarkastelemaan tekstejään kriittisesti oman aikansa taustaa vasten.

Suomessa käydään eduskuntavaalit vielä ennen UP-lehden seuraavan numeron ilmestymistä. Tässä numerossa peilataan Suomen poliittista kenttää muissa Euroopan maissa tänä vuonna järjestettävien vaalien asetelmiin. Populistipuolueet ovat ottaneet vahvan jalansijan useissa Länsi-Euroopan maissa, joissa ne vaikuttavat hallitusratkaisuihin sekä muiden puolueiden linjauksiin maahanmuuttoa ja Euroopan unionia vastustavalla politiikallaan.