Miten sananvapaus voi globaalisti, Christian Sundgren?
Miten sananvapaus voi globaalisti, Christian Sundgren?
Kansainvälinen sananvapausjärjestö Reporters sans frontières (RSF) nosti tammikuussa internetissä etusivulleen bannerin, joka julisti: »Sananvapaudella ei ole uskontoa. Me olemme Charlie.»
Suomen Toimittajat ilman rajoja -järjestön puheenjohtajan Christian Sundgrenin mukaan sananvapaus on kuitenkin sidoksissa kulttuuriin. Jotta kaikista uskonnoista voidaan puhua yhtä kriittisesti, uskonnoilla on oltava yhtäläinen asema yhteiskunnassa.
Mitä voimme oppia Pariisin ja Kööpenhaminan terrori-iskujen jälkeisestä sananvapauden rajoja koskevasta keskustelusta?
Suomessa ei vielä ole ranskalaistyyppistä satiirin perinnettä, jossa kaikki arvot voivat olla kritiikin kohteena. Suomi voisi kehittyä tässä, ja jotta niin voisi käydä, valtion ei pitäisi suojata eikä suosia mitään uskontoa enempää kuin toista. Kansankirkkojen asema pitäisi purkaa.
Toisaalta: vaikka Ranskassa uskotaan vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon ja kirkko on erotettu valtiosta, eri ryhmät suhtautuvat sananvapauteen eri tavoin. Suuri osa Ranskan kuudesta miljoonasta muslimista on kärsinyt maan talousahdingosta enemmän kuin valtaväestö, moni on jäänyt työttömäksi ja on vaarassa syrjäytyä. Jos osa hyvinvoivaa yhteiskuntaa käyttää sananvapauttaan pilkatakseen heidän arvojaan, etenkin nuoret voivat radikalisoitua.
Miten sananvapaus voi globaalisti?
Ihmisten enemmistöllä ei ole sananvapautta. Viime vuonna RSF:n lehdistönvapausindeksi heikentyi kaikkialla paitsi Aasiassa, missä se pysyi edellisvuoden tasolla.
Viiden viime vuoden aikana maailmassa on tapettu 730 toimittajaa, viime vuonna lähes sata. Lisäksi toimittajia kidnapattiin ja vangittiin viime vuonna enemmän kuin edellisvuonna. Toimittajat eivät voi työskennellä turvallisesti etenkään Syyriassa ja Irakissa, Libyassa, Pakistanissa, Kolumbiassa sekä Ukrainassa Donetskin ja Luhanskin alueilla.
Siinä missä press-liiviin pukeutuneet toimittajat saattoivat ennen luottaa jonkinlaiseen turvaan, he ovat nyt etenkin terroristijärjestö Isisin valtaamilla alueilla ensimmäisiä maalitauluja. Uusi trendi on, että toimittajia käytetään terroristien propagandassa: joko heidät tapetaan kameroiden edessä tai heidät laitetaan raportoimaan muista tapetuista, niin kuin Isisin sieppaama japanilaistoimittaja tammikuussa.
Miten suhtaudut ehdotukseen siitä, että EU perustaisi vastapropagandatoimiston Venäjän levittämän väärän tiedon vuoksi?
Lehdistönvapausindeksi
Perustuu Reporters sans frontières -järjestön kyselyyn, johon vastaa satoja toimittajia, tutkijoita ja ihmisoikeusaktivisteja 180 maasta.
Kyselyssä selvitetään muun muassa kunkin maan sananvapauteen vaikuttavia lakeja, tiedotusvälineiden moninaisuutta ja riippumattomuutta sekä viranomaisten toiminnan avoimuutta.
Suomi oli viime vuonna listan kärjessä neljättä vuotta peräkkäin. Listan hännillä ovat Turkmenistan, Eritrea ja Pohjois-Korea.
Indeksin laatimisen lisäksi RSF raportoi toimittajiin kohdistuneesta väkivallasta ja tukee kriisialueiden toimittajia ja mediataloja.
Propagandaa ei voiteta propagandalla. Euroopan maiden julkisen palvelun televisio- ja radioyhtiöiden pitäisi sen sijaan alkaa tuottaa paljon nykyistä enemmän venäjänkielisiä ohjelmia, ja uutisia sekä dokumentteja voitaisiin tekstittää venäjäksi. Materiaalia pitäisi levittää internetissä, jotta venäläiset niin Suomen raja-alueilla kuin Venäjälläkin voisivat päästä siihen käsiksi.
Suomi on RSF:n sananvapauslistan kärjessä. Onko sananvapaustilanteemme täydellinen?
Ei. Suomi on niin pieni maa, että tunnemme melkein kaikki toisemme. Siksi etenkään pienissä paikallislehdissä ei voida kirjoittaa avoimesti esimerkiksi poliitikkojen taloudellisista kytköksistä.
Myös kansallisella tasolla julkinen keskustelukulttuurimme on kehittymätön. Esimerkiksi viimeisimmästä ydinvoimapäätöksestä ei käyty syvällistä julkista keskustelua. Tätä ihmeteltiin muun muassa Ranskassa, vaikka siellä sananvapauden tila on heikompi kuin Suomessa.
Kolmanneksi media-omistus keskittyy; esimerkiksi Suomen ruotsinkielisestä uutisoinnista suurin osa on nyt Hufvudstadsbladetia julkaisevan KSF Media Groupin käsissä. Tämä johtaa yksiäänisyyteen, mikä kaventaa sananvapautta.