Vakoojat seuraavat pakolaisia
Vakoojat seuraavat pakolaisia
Olet paennut kotimaasi sortoa ja painostusta sen jälkeen, kun viranomaiset tulivat kotiovellesi. He painostivat sinua lopettamaan poliittisen toiminnan, joka ei ollut vallanpitäjille mieleen.
Pakenit Suomeen ja sait turvapaikan. Silti sinua ja liikkeitäsi seurataan. Joku raportoi Suomesta saakka kotimaasi viranomaisille siitä, keitä tapaat, missä ja milloin.
Kerrot asiasta Suomen poliisille (jos uskallat, sillä luottamuksesi viranomaisiin on kokemustesi vuoksi koetuksella), mutta poliisi ei välttämättä voi tehdä mitään.
»Suomessa ei ole pakolaisvakoilua koskevaa lainsäädäntöä, eikä vakoilu ole välttämättä rikos», sanoo suojelupoliisin ylitarkastaja Tuomas Portaankorva.
Suomessa pakolaisvakoilua ei ole erikseen kriminalisoitu, toisin kuin Ruotsissa ja Norjassa. Ulkomaalaisten urkinta on Suomessa rikos vain, jos tietoja hankitaan laittomin keinoin. Silloin rikosnimike voi olla esimerkiksi kotirauhan rikkominen, salakuuntelu tai salakatselu.
Poliisin, viranomaisten ja järjestöjen mukaan pakolaisvakoilu on Suomessa vakiintunutta. Oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen osastosta kertoo, että Amnesty on saanut »yksittäisiltä henkilöiltä» yhteydenottoja vakoilusta etenkin 2010-luvulla. Hänen mukaansa yhteydenotot ovat tulleet Aasiasta, Euroopasta ja Lähi-idästä kotoisin olevilta ihmisiltä. Hän ei nimeä maita, jotta vakoilun kohteeksi joutuneita ei voitaisi tunnistaa.
»Kyse on tapauksista, joissa ihmisiä on seurattu ja he joko epäilevät tai tietävät, että seuraajilla on yhteyksiä vieraaseen valtioon. Joskus seuraajat ovat yksityishenkilöitä, jotka toimivat vieraan valtion piikkiin», Mehtonen sanoo.
Mehtosen mukaan tilanteisiin ei välttämättä liity mitään rikollista, jos tietoja kerätään avoimesti. Toiminnassa on kuitenkin tietty vire, joka viittaa uhkaukseen. Näin on etenkin silloin, jos seurattujen perheenjäsenet ovat olleet viranomaisten silmätikkuina kotimaassa.
Seurantaa, häirintää ja painostusta
- Pakolaisvakoilusta puhutaan, kun Suomessa asuvan henkilön elämästä, poliittisesta toiminnasta ja mielipiteistä hankitaan tietoja vieraan valtion hyväksi.
- Useimmiten tietoja urkkii valtio, joka ei salli kansalaisiltaan poliittista toimintaa ja haluaa painostaa vakoilun kohdetta tai tämän läheisiä luopumaan siitä.
- Suomessa pakolaisvakoilun kohteiksi ovat joutuneet esimerkiksi kotimaidensa hallituksia arvostelleet kansalaisaktivistit.
- Tietoja urkkivat tiedustelu-upseerit mutta myös tiedustelupalvelujen värväämät siviilit.
Suojelupoliisin vuosikirjan 2015 mukaan pakolaisvakoilusta on tullut Suomessa pysyvä ilmiö. Tuomas Portaankorvan mukaan merkkejä pakolaisvakoilusta on saatu 1990-luvulta saakka. Sitä hän ei suostu sanomaan, ovatko tapaukset yleistyneet turvapaikanhakijoiden määrän kasvettua.
Myös Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtajan Esko Revon mukaan pakolaisvakoilu on »vuosien saatossa todettu» asia. Revon mukaan vieraiden valtioiden viranomaiset ovat yrittäneet saada kansalaisistaan tietoja ottamalla suoraan yhteyttä Maahanmuuttovirastoon. Viranomaisille on tehty vakoilutarkoituksessa myös oikeusapupyyntöjä. Ne voivat koskea esimerkiksi asiakirjojen tiedoksiantoa tai todisteiden hankkimista oikeudenkäyntiä tai tutkintaa varten.
Norjassa ja Ruotsissa epäiltyä pakolaisvakoilua on kohdistunut esimerkiksi sudanilaisiin ja eritrealaisiin. Norja karkotti vuonna 2012 sudanilaisdiplomaatin, jonka epäiltiin vakoilleen Sudanista tulleita pakolaisia. Ruotsalainen Dagens Nyheter raportoi tammikuussa 2016 eritrealaisesta turvapaikanhakijasta, joka oli arvostellut kotimaansa hallitusta – ja kohdannut turvapaikkahaastattelussa avoimesti hallitusta kannattaneen tulkin.
Esko Revon mukaan Suomessa vastaavaa ei ole tapahtunut. Tulkit valitaan kilpailutuksella, johon sisäministeriö on laatinut laatukriteerit. Lisäksi tulkkien taustat tutkitaan turvallisuusselvityksellä.
Oikeusministeriö laati vuonna 2013 arviomuistion pakolaisvakoilun säätämisestä rangaistavaksi. Suojelupoliisi ja useat järjestöt olivat tehneet asiasta aloitteita.
Muistion mukaan laissa säädetyt rikosten tunnusmerkistöt eivät kata pakolaisvakoilua etenkään toiminnan alkuvaiheessa, kun vakoilun kohteesta vasta kerätään tietoja myöhempää painostamista tai uhkaamista varten. Arviomuistiota kirjoittaneen lainsäädäntöjohtaja Lena Anderssonin mukaan »lainsäädännön aukko olisi tältä osin kuitenkin varsin suppea».
Muistiosta annettiin kaikkiaan 21 lausuntoa, ja lausunnon antajista lähes kaikki kannattivat pakolaisvakoilun kriminalisointia. Esimerkiksi Pakolaisneuvonnan mukaan rangaistavaksi pitäisi luokitella myös sellainen pakolaisvakoilu, jonka tekijä ei ole toiminut salaisesti eikä petoksellisesti. Myös sitä pitäisi selvittää, voisiko kriminalisointi koskea myös ei-valtiollisia toimijoita.
Tällä hallituskaudella pakolaisvakoilun kriminalisointi ei ole ollut esillä.
»Hallitusohjelman hankkeiden toteuttaminen on prioriteetti. Tilannetta kuitenkin seurataan», kommentoi oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps.) sähköpostitse.