Neljä kuvaa tulevaisuudesta

Minkälainen on 2030-luvun maailmanjärjestys? Yhdysvaltalaista tiedustelujärjestelmää palveleva National Intelligence Council (NIC) visioi globaa­leja trendejä koskevassa uusimmassa raportissaan maailmanpolitiikalle neljä mahdollista kehityssuuntaa. Kuvaa­vaa on, ettei Eurooppa ole pääosassa – tai edes kovin näky­vässä sivuosassa – yhdessäkään arvovaltaisen yhdysvaltalaisen tutkimuslaitoksen tulevaisuudenvisioista. Myöskään YK:n tai sen kaltaisten globaalien hallintajärjestelmien tulevaisuus ei näytä ruusuiselta.

Muutoksen megatrendejä ovat raportin mukaan epäta­sainen demografiakehitys, globaalin keskiluokan kasvu, stra­tegisten resurssien, kuten energian, veden ja ruuan niukkuus sekä vallan hajautuminen. Nämä trendit asettavat reunaehdot tulevalle maailmanjärjestykselle, mutta lopputulos riippuu ra­portin mukaan lähinnä nykyisten hallintajärjestelmien – yhtä hyvin valtiollisten, alueellisten kuin globaalienkin – kyvystä vastata megatrendien tuottamiin muutospaineisiin ja padota niihin kytkeytyvää konfliktipotentiaalia.

Ensimmäinen visio jättää maailmanjärjestyksen pysyvään kilpailutilaan; läntinen hegemonia hiipuu, mutta selkeää uutta regiimiä ei nouse sen tilalle. Globaali hallintajärjestelmä on heikko, vastakkainasettelut ja ongelmat rehottavat. Toinen kiel­teisistä visioista ennakoi, että megatrendit johtavat köyhien ja rikkaiden välisen elintasokuilun syvenemiseen, mikä kärjistää globaaleja ongelmia entisestään.

Kahdesta myönteisemmästä visiosta on luettavissa selkeä normatiivinen viesti Yhdysvaltojen ulkopolitiikalle. Tulevai­suudenkuvista ruusuisimmassa Yhdysvallat ja Kiina ryhtyvät vahvaan yhteistyöhön, jonka varaan rakennetaan talouden ja turvallisuuden alalla uusi poliittinen järjestys. Malli edellyttää Kiinan poliittista uudistumista ja siivittää koko maailmaa pa­rempaan tulevaisuuteen.

Viimeistä mallia voi luonnehtia valtioiden maailman ra­pautumiseksi. Siinä kansalaisyhteiskunnan ja yritysmaailman uudet toimijat nousevat käyttämään valtaa valtioiden rinnalla. Tämä aiempaa pirstaleisempi maailmanjärjestys on kuitenkin suotuisampi Yhdysvaltojen ja Euroopan kuin autoritääristen valtioiden valta-asemalle.

Raportti kertoo yhdysvaltalaisesta tavasta hahmottaa maa­ilman muutosta. Se kannustaa Yhdysvaltoja johtajuuteen, jota ilman maailman tulevaisuus näyttää kovin synkältä. Toisaalta se kannustaa Yhdysvaltoja myös läheiseen yhteistyöhön Kiinan kanssa. Eurooppa on raportissa pikemminkin muuttuvan maa­ilmanjärjestyksen objekti kuin sen kehityssuuntiin merkittävästi vaikuttava subjekti. Venäjällä on muuttuvassa maailmanjärjes­tyksessä vielä näkymättömämpi osa.

Tämä UP-lehden numero liikkuu geopoliittisen muutoksen kannoilla. Teemakokonaisuus hahmottaa, miten Kiinan naa­purit vastaavat Aasian jättiläisen aseman vahvistumiseen. Jul­kaisemme myös intialaisen puheenvuoron siitä, kuinka toinen aasialainen suurvalta Intia näkee paikkansa uudessa geopoliitti­sessa asetelmassa. Lisäksi arvioimme Afganistanin tulevaisuutta nykymuotoisen ISAF-operaation päättyessä ensi vuonna.

Lehden muissa artikkeleissa käsitellään muun muassa Sak­san syyskuisten liittopäivävaalien poliittisia lähtökohtia ja Poh­jois-Afrikan maiden näkymiä kaksi vuotta arabikevään jälkeen.

UP-lehti toivottaa lukijoilleen oikein aurinkoista kesää!