Arvailua Afrikan taloudesta

Suomen ja monen muun länsi­maan talous saanee tulevana syksynä pienen kasvusykäyksen yhden yön aikana, kun kansantalouden tilinpitojärjestelmää uudis­tetaan.

Yksi tärkeimmistä uudistuksista on, että esimerkiksi yritysten hank­kimat tietokoneohjelmat ja muut niin sanotut informaatiohyödykkeet määritellään kulutuksen sijaan in­vestoinniksi. Bruttokansantuote siis kasvanee hieman, koska osa yritys­ten aiemmasta aineettomasta kulu­tuksesta tilastoituukin nyt aineetto­miksi investoinneiksi.

Uudistus tuskin kuitenkaan muuttaa käsitystämme esimerkiksi maailmantalouden valtasuhteista – toisin kuin esimerkiksi Nigerian viimekeväinen kansantalouden tilinpidon uudistus, joka nosti maan kertaheitolla keskituloisten maiden luokkaan ja Afrikan suurimmaksi taloudeksi.

Tähän saakka Nigerian brutto­kansantuote oli laskettu niin sano­tun kiinteän perusvuoden mukaan. Käytännössä tuotanto oli laskettu vuoden 1990 hintoihin, samoin kunkin sektorin painoarvo.

Tänä vuonna bkt laskettiin en­simmäistä kertaa vuoden 2010 hintojen mukaan – ja talous oli yhtäkkiä 89 prosenttia aiempaa suurempi, noin 510 miljardia dollaria vuodessa.

Bruttokansantuotteessa näkyi nyt ensi kertaa esimerkiksi matka­puhelin- ja elokuva-alan räjähdys­mäinen kasvu. Puhelinliittymien määrä oli vuosina 1990–2010 noin 400-kertaistunut 120 miljoonaan. Nollywood-elokuvabisnes oli 1990-luvun alussa lähes olematon, mutta nyt se kattaa yli 1,4 prosent­tia taloudesta.

Lisäksi bkt:n laskennassa käy­tetty kiinteä perusvuosi vaihdettiin Nigeriassa niin sanottuun ketjuindeksiin. Tästä lähtien bkt laske­taan aina viimeisimmän mahdolli­sen vuoden hinnoin, kuten länsi­maissa.

Pian bruttokansantuotteensa perusvuoden päivittävät myös Kenia, Tansania ja Sambia. Kaikki­aan vain kymmenen Afrikan maata käyttää talouslaskelmissaan alle kymmenen vuotta vanhaa perus­vuotta, kirjoittaa taloushistorioitsija, kanadalaisen Simon Fraser -yliopis­ton apulaisprofessori Morten Jer­ven. Hänen aihetta käsittelevä kir­jansa Poor Numbers ilmestyi viime vuonna.

Vanhentuneiden perusvuosien käyttö johtuu yleensä siitä, että talouslukujen laskeminen uuden vertailuvuoden mukaan maksaa eikä resursseja ole. Resurssien puutteen vuoksi monista Afrikan maista puuttuu Jervenin mukaan myös useita sellaisia tietoja, joita tarvitaan kansantalouksien koon laskemiseksi.

Klassinen esimerkki on ruoan­tuotannon arvioiminen. Monissa Afrikan maissa suuri osa väestöstä asuu maaseudulla ja elää kotitarve­viljelystä. Se jää virallisten, markki­nahintojen mukaan laskettavien taloustilastojen ulkopuolelle, eikä sen käyttämän työvoiman määrää tiedetä. Siksi tätä epävirallisen sektorin ruoantuotantoa on vaikea laskea. Jervenin mukaan ongelma ratkaistaan yleensä kertomalla keskivertokansalaisen oletettu kalo­rien kulutus oletetulla maanviljelijä­väestön määrällä – eli kertomalla oletus arvauksella.

Kansallisten taloustilastojen epätarkkuudet puolestaan kertau­tuvat kansainvälisissä vertailuissa. Esimerkiksi Maailmanpankki, maail­man suurin kehitysrahoittaja, perus­taa Afrikan maista julkaisemansa kansantalouksien tilinpitoluvut maiden kansallisille luvuille, Jerven kirjoittaa.

Lisäksi Maailmanpankki maus­taa Jervenin mukaan Afrikan mai­den talouslukuja omilla arvioillaan: niiltä vuosilta, joilta kansalliset tilastoviranomaiset eivät ole pysty­neet toimittamaan lukuja, Maail­manpankki on paikannut aukot päättelemällä.

Maailmanpankin arvioimat talousluvut perustuvat oletukseen siitä, että tietyn muuttujan kasvu tietyssä maassa vastaa muuttujan kasvua muissa saman tuloluokan tai maantieteellisen alueen maissa. Jervenin mukaan Maailmanpankin tietokannoissa ei kuitenkaan täs­mennetä, millä keinoin luvut on päätelty.

”Noin puolta mantereen laajuis­ten talouskasvulukujen perustana olevista tiedoista ei ole, tai Maail­manpankki on luonut tiedot epäsel­vin menettelyin”, Jerven kirjoittaa.