Skip to main content

Ulkopoliittisen kuulostelun aika

Ulkopoliittisen kuulostelun aika

Vaikka Suomi saa uudet ministerit, ulkopolitiikka säilyy entisellään, sanovat asiantuntijat.

Teksti Anna-Kaisa Hiltunen & Toivo Martikainen

Kuvat Antti Aimo-Koivisto

Ollaan kuulolla, vältetään olemasta aloitteellisia ja jatke­taan nykyistä hiljaiseloa Naton suhteen, eli mikään tuskin muuttuu olennaisesti. Näin arvioivat Ulkopolitiikka-lehden haastattelemat asiantuntijat Suomen uuden hallituksen muotoutumassa olevaa ulko­poliittista linjaa.

Suomen perustuslain mu­kaan tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteis­toiminnassa valtioneuvoston kanssa. Etenkin pääministeriksi nouseva Juha Sipilä (kesk) vältteli vastaamasta ulkopoli­tiikkaa koskeviin kysymyksiin ennen vaaleja ja vetosi mielel­lään presidentin ulkopoliitti­seen vetovastuuseen.

Hallitus sen sijaan vastaa Suomen EU-politiikasta. Edel­lisissä hallitusneuvotteluissa kokoomus ja perussuomalai­set eivät kyenneet sopimaan yhteisestä linjasta, mutta nyt puolueet istunevat samassa hallituksessa ottamassa kantaa esimerkiksi Kreikan tilantee­seen.

UP-lehti kysyi kolmelta asiantuntijalta, mitä tulevan hallituksen ulkopolitiikalta voidaan odottaa. Vastaukset perustuvat oletukseen siitä, että hallitusneuvotteluihin läh­teneet puolueet eli keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus myös muodostavat hallituksen.

  1. Kuinka käy Suomen EU-politiikan: tuleeko Suomesta integraation jarruttelija, ja miten Suomi suhtautuu kriisimaiden tukemiseen?
  2. Pysyykö Suomi Venäjän suhteen EU:n leirissä, vai tiivis­tääkö se kahdenvälisiä Venäjä-suhteitaan?
  3. Kuinka suhdetta Natoon kehitetään?
  4. Kuinka aktiivisesti hallitus ottaa ulkopolitiikan komen­toonsa, vai pysytteleekö se presidentin selän takana?

Jaakko Iloniemi
Ministeri

  1. Arvioni mukaan EU-asioista syntyy todennäköisesti jännitteitä pääministerin ja perus­suomalaisten välille, mutta olettaa sopii, että hallitusyhteistyö ei kompastu niihin. Kriisimaiden tukemisessa tai­taa jo olla käsillä vaihe, jossa ei enää ole odotettavissa kovin vaikeita ratkaisuja.
  2. Suomen ja Venäjän suh­teiden kehitys riippuu ennen muuta Venäjästä. Maiden välillä ei ole ratkaisemattomia ristirii­toja, joten on syytä uskoa, että suhteet pysyvät hyvällä kannal­la eikä Suomi muuta nykyistä linjaansa Venäjään nähden.
  3. Niin kauan kuin Ukrainan kriisi on tulenarassa vaiheessa, tuskin mikään muuttuu Suomen Nato-suhteessa. Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteissa ei ole odo­tettavissa myönteistä kehitystä ennen kuin Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat takana.
  4. Ei ole todennäköistä, että tapahtuisi olennaista muutos­ta. Juha Sipilän vahvuuslaji ei ole ulkopolitiikka. Hänellä tulee olemaan paljon uudenlaista työtä EU-politiikan johtajana. Presidentti johtaa edelleen ulkopolitiikkaa.

Hanna Ojanen

Jean Monnet -professori, Tampereen yliopisto

  1. EU:n suhteen ollaan kuulolla ja varotaan jarruttelemasta, mutta ei myöskään olla erityisen aloitteellisia. Mielen­kiintoista on, millaisia kansain­välisiä yhteistyösuhteita perussuomalaisilla ja keskustalla tulee olemaan.
  2. Venäjän suhteen pyritään pitämään kahdenvälinen ja monenkeskinen politiikka sopusoinnussa luopumatta kummastakaan.
  3. Pidetään kiinni tiiviistä kumppanuussuhteesta Natoon, mutta sitä ei eri­tyisesti pyritä kehittämään eteenpäin. Entistä enemmän kiinnitetään huomiota siihen, mitä sanotaan, koska on huo­mattu, että sanomisiin tar­tutaan Suomen ulkopuolella vähintään yhtä helposti kuin tekemisiin.
  4. Jos kokoomus on hallituk­sessa, hallitus voi olla sisäisesti erimielisempi ulkopolitiikasta kuin siinä tapauksessa, että hallituksessa olisivat demarit. Erimielisyys vähentää aloitteel­lisuutta ja toimintakykyä. Hal­lituksen sisäinen yksimielisyys taas voisi vähentää presidentin roolia.

Markku Jokisipilä

Professori, Eduskuntatutkimuksen verkoston johtaja, Turun yliopisto

  1. Perussuomalaiset on päi­vittänyt linjansa »rakenta­vasti EU-kriittiseksi». Mutta nyt, kun keskustakin korostaa kansallinen etu edellä tehtä­vää unionipolitiikkaa, Suomi ei kannata lisääntyvää ja syven­tyvää integraatiota Euroopan unionissa.
  2. Suomi pysyy Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan takana, ja puolueet ovat tyytyväisiä presidentti Sauli Niinistön valitsemaan linjaan – ja helpottuneita siitä, että joku muu kantaa päävastuun.
  3. Naton jäsenyyttä ei haeta, mutta rauhankumppanuutta Naton kanssa voidaan syven­tää. Suomi tekee selvityksen Nato-jäsenyydestä.
  4. Venäjä taitaa olla vastedeskin presidentti Niinistön rootelia, koska hänen toimin­taansa ollaan niin tyytyväisiä myös keskustassa ja perussuomalaisissa. Hallituksella taitaa olla kotimaan taloustilanteessa riittävästi tekemistä, vaikka toki sekä Alexander Stubbilla että Timo Soinilla on vahvaa osaamista ja pyr­kyäkin ulkopolitiikan alueella.