Skip to main content

Beirut haisee, mutta ruoka maistuu

Beirut haisee, mutta ruoka maistuu

Kaiken epätietoisuuden keskellä beirutilaiset eivät tingi mutabbalistaan.

Teksti Laura Wikström

Mistä löytää kaupungin sielun?

Meren ja vuorten välissä sijaitseva Beirut on kuin hallittu kaaos. Libanonin pääkaupungissa ja sen lähialueilla asuu noin 2,1 miljoonaa ihmistä – mikä tosin on vain arvio, sillä väestönlaskentaa ei ole tehty vuosikymmeniin. Liikenne heijastaa kaupungin sielua: se on kaoottista, mutta toimii.

Beirutin kaupunginosat ovat uskonnollisesti ja etnisesti jakautuneita. Jo katukuvasta voi arvata, liikkuuko armenialaisten, šiiojen, maroniittikristittyjen vai sunnien alueella.

Asukkailla on usein hyvin patrioottinen suhde omaan kaupunginosaansa, ja kuvaavaa on, että Beirutissa vältetään katuosoitteiden käyttöä. Paikkojen sijainnit selitetään yleensä kollektiivisten muistojen tai maamerkkien avulla, joita ei välttämättä enää ole olemassa, kuten vanha Medina-teatteri tai sisällissodassa tuhoutunut korkea Holiday Inn -hotelli, josta on vain seinät pystyssä.

Mistä puhutaan?

Syyrian sota ja pakolaiset ovat jatkuvia puheenaiheita, samoin kuin presidentti, jota Libanonilla ei ole ollut kohta kahteen vuoteen. Libanonin perustuslain mukaan presidentin täytyy olla maroniittikristitty, jonka parlamentti hyväksyy. Parlamentti ei ole päässyt asiasta yhteisymmärrykseen monista yrityksistä huolimatta. Taustalla on muun muassa Syyrian sota: šiialaisella

Hizbollahilla on niin suuri vaikutusvalta, ettei maahan käytännössä voida valita muuta kuin Syyrian hallintoa tukeva presidentti.

Libanonissa on yli miljoona pakolaista, viidennes koko asukasmäärästä. Ilman kansalaisjärjestöjen ja tavallisten libanonilaisten suurenmoisia panostuksia maa olisi sekasorrossa. Yksityiset ovat tarjonneet pakolaisille maata telttamajoitukseen, ja järjestöt yrittävät tarjota koulu- ja virkistysmahdollisuuksia lapsille. Kriitikot kysyvät, miksi Libanonin on autettava Syyriaa, joka lähes koko Libanonin olemassaolon ajan on yrittänyt saada maan hallintaansa.

Roskat nousivat jälleen puheenaiheeksi, kun hallitus päätti avata ylikuormittuneen Naameh-kaatopaikan, joka suljettiin viime kesänä. Uuden kaatopaikan sijainnista ei pystytty sopimaan, joten roskat kerääntyivät kaduille ja siltojen alle. Kahdeksan kuukauden roskakriisi lisäsi turhautuneisuutta politiikan likaiseen peliin.

Minne mennä syömään?

Beirut hemmottelee kulinaristeja. Hamran pääkadun varrelta löytyvät esimerkiksi suositut T-Marbouta ja Mezyan, joista saa libanonilaisesta keittiöstä kuuluisia mezejä. Monista pienistä annoksista koostuva mezekokonaisuus sisältää yleensä hummusta, munakoisosta tehtyä mutabbalia, salaatteja, oliiveja ja viininlehtikääryleitä.

Pääkadulta kannattaa poiketa myös sivukaduille: maukasta aleppolaista kebabia saa esimerkiksi syyrialaisesta Beit Halab -ravintolasta. Jos Beirutissa ehtii käydä vain yhdessä paikassa, armenialainen Mayrig on varma valinta.

 

Kirjoittaja on Suomen Lähi-idän instituutin tutkija-koordinaattori Beirutissa.