Skip to main content

Maailmantalouden tukipylväät horjuvat

Kansainvälisessä talousjärjestelmässä tapahtuu kum­mia. Kaupan sääntelyssä kuljetaan jälleen kohti pe­rinteisiä kahdenvälisiä sopimuksia, joita nyt solmi­taan kiivaaseen tahtiin. Trendi heijastelee Maailman kauppajärjestön WTO:n ympärille rakentuneen monenvälisen neuvottelujärjestelmän ongelmia. Vaikka kahdenväliset sopi­mukset lujittavat kumppanuussuhteita, ne saattavat luoda ym­päristöönsä uusia jännitteitä. Sopimusten ulkopuolelle jäävissä maissa kahdenvälisyys voi ruokkia pelkoja eriarvoistuvasta kohtelusta. Huoli yhtenäisen sääntelyjärjestelmän pirstoutu­misesta on perusteltu.

Kun kilpailu globaalissa taloudessa kiristyy, myös alueelliset vapaakauppajärjestelyt syventyvät. Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin perustamassa tulliliitossa on otettu lähivuosien tavoitteeksi laajamittaisen talousunionin perustaminen. Samoin Kaakkois-Aasian yhteistyöjärjestössä ASEANissa kuljetaan koh­ti EU:n mallin mukaisten sisämarkkinoiden avaamista. Omasta kriisistään huolimatta EU on edelleen varsin uskottava yhteis­työn malli monella ilmansuunnalla.

Kun globaali valtajärjestelmä on murroksessa, yleismaail­mallisia sääntelyjärjestelmiä on entistä hankalampi rakentaa. Myös globaaleissa rahoituslaitoksissa tuulee, mistä on esimerk­kinä Brics-maiden perustama alueellinen kehityspankki.

Ei ole samantekevää, minkälaisten menettelytapojen ja nor­mien varaan kansainvälistä taloutta rakennetaan tulevaisuudes­sa. Kaupan säännöt vaikuttavat esimerkiksi kuluttajansuojaan ja tuoteturvallisuuteen. Lähivuosina selviää, mahtuvatko uusi ja vanha maailma yhteisten neuvottelupöytien ääreen globaalipo­litiikan kysymyksissä vai ryhdytäänkö maailmaa rakentamaan alueellisille liittoutumille. Entä mikä on yhtenäisen kansainväli­sen oikeusjärjestelmän tulevaisuus? Jos sopimuksia ja yhtenäisiä tulkintakäytäntöjä tuottavia globaaleja neuvottelumekanismeja ei ole, myös oikeusjärjestelmä pirstaloituu.

Suomi ja koko EU ovat saaneet kokea oman osansa muu­toksesta. Kahdenvälisyys on nousussa myös EU:n ulkosuhteis­sa, mikä on muuttanut unionin perinteistä monenvälisyyttä painottavaa linjaa. Strategiset kumppanuudet ovat nousseet keskeiseksi konseptiksi, kun unioni parhaillaan neuvottelee ulkosuhteista ja kahdenvälisistä kauppasopimuksista paitsi Yhdysvaltojen myös esimerkiksi Kanadan, Japanin ja Intian kanssa. EU on aiemmin pyrkinyt kampeamaan kansainvälis­tä järjestystä monenvälisen yhteistyön uomiin, mutta nyt into näyttää olevan laantumassa, kun useimmat muut suurvallat painottavat kovin toisenlaista järjestystä.

Tässä UP-lehdessä arvioidaan Suomen mahdollisuuksia me­nestyä globaalin talousjärjestelmän muutoksessa. Kysymme asiantuntijoilta, miten Suomen olisi kehitettävä vahvuuksiaan selviytyäkseen talouskilvassa. Keski-Aasian esimerkki peilaa sitä, kuinka hankalia jännitteitä kauppapolitiikan eettisten ja taloudellisten näkökohtien välille voi muodostua.

Haastamme myös ryhmän nuoria suomalaisia politiikan vaikuttajia keskusteluun globaalien kysymysten ja Suomen ulkopolitiikan tulevaisuudesta. Näyttääkö maailman muutos erilaiselta nuorten näkökulmasta, ja miten käy suomalaisen ulkopolitiikan konsensusajattelun, kun uusi sukupolvi tarttuu ruoriin?

 

Kirjoittaja on Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja