Mannaa taivaasta

Taloustieteen perusoletuksiin kuuluu, että ihmiset ovat rationaalisia toi­mijoita, jotka pyrkivät maksimoimaan oman etunsa. Jos siis saisit 500 dollaria ilmaista rahaa, osaisit ottaa siitä parhaan hyödyn irti.

Jostain syystä tämä perusoletus ei ole toistaiseksi lyönyt läpi kehitysyhteistyö­ajattelussa. Apuun liitetään yhä ehtoja: rikkaat auttavat, jos köyhät toimivat rik­kaiden hyväksymällä tavalla. Pitäähän donorilla olla valtaa siihen, kuinka apu käytetään, eikö vain?

Välttämättä ei, todistaa Keniassa toimiva GiveDirectly-järjestö. Se siirtää yksityisten ihmisten lahjoituksia valitse­milleen vastaanottajille Keniaan matka­puhelimilla toimivan mPesa-rahansiirto­palvelun avulla, 500 dollaria kerrallaan. Järjestön mukaan vastaanottajiksi vali­taan maan köyhimpien alueiden köyhim­piä kotitalouksia – ja ne saavat käyttää rahat mielensä mukaan.

Yhdysvaltalaisen julkisen palvelun radion NPR:n Keniassa vierailleen toimit­tajan mukaan suurin osa GiveDirectlyn lähettämästä rahasta on käytetty talojen kattojen kunnostamiseen, lasten koulu­ maksuihin, ruokaan ja lääkkeisiin. Onpa joku ostanut moottoripyörän, jonka tur­vin pyörittää pientä kuljetusbisnestä. Las­kennallisesti vastaanottajat ovat nousseet äärimmäisestä köyhyydestä eli pystyvät käyttämään elämiseensä enemmän kuin yhden tai kaksi dollaria päivässä.

Köyhyyden rakenteellisia syitä suorat rahansiirrot eivät tosin ratkaise. Infra­struktuuri on kehnoa edelleen, hallinto korruptoitunutta ja harmaa talous voi­missaan.