Rajojen politiikka

Euroopan karttaa piirretään taas uudelleen. Rajojen määrittäminen on valtioiden valtapolitiikkaa, jonka seuraukset tunnetaan vahvasti paikallisella tasolla. Ra­jojen siirtely luo poliittisia jännitteitä ja epävakautta. Uudet rajat jakavat historiallisia alueita ja murtavat paikallista kanssakäymistä ja yhteenkuuluvuutta. Ratkaisematta jäävät kiistat rajoista ja alueista jättävät kiistellyn alueen väestön epämääräiseen asemaan ja heikentävät edellytyksiä alueen ta­loudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Ylätason poliittiset kiistat myrkyttävät yhteiseloa myös kan­salaisyhteiskunnassa nostamalla esille pinnan alla pysyneitä viholliskuvia ja jakolinjoja. Ukrainan ja Venäjän välinen val­tapoliittinen kiista on paitsi johtanut puoli vuotta jatkuneeseen verenvuodatukseen, myös luonut viholliskuvia, joista irtaan­tuminen suhteiden normalisoimiseksi tulee kestämään kauan.

Rajat ovat valtioille politiikanteon väline, ja niillä on siitä syystä monta ilmettä. EU:ssa sisärajat loistavat poissaolollaan, mutta unionin ulkorajat ovat kohonneet paikoin jopa aiempaa korkeammiksi. Näin kävi esimerkiksi unionin suuren laajentu­misen yhteydessä, kun yhteinen kauppapolitiikka ja maahan­muuttopolitiikka jättivät alleen aiemmat itäisten naapurimai­den kanssa käytössä olleet alueellisen yhteistyön käytännöt.

Maailmassa on toisaalta edelleen myös täysin suljettuja ra­joja, joilla rajanaapurit eivät joko tunnusta toisiaan tai muusta syystä ryhdy normaaliin kanssakäymiseen. Jännitteistä rajoilla kertovat myös muurit ja piikkilangat.

Kartalle piirretyt rajat piirtyvät syvälle ihmisten mieliin. Eurooppaa historian saatossa halkoneet rajat heijastuvat monin tavoin tämän päivän politiikassa. EU-maiden jaottelu vanhaan ja uuteen Eurooppaan tai unionin itälaajentumisesta puhuminen heijastelee kylmän sodan aikaisia rajoja. ”Uuden” Euroopan maiden eurooppalaisuudella on kuitenkin pidempi historia kuin monilla ”vanhan” Euroopan mailla. Monet niistä myös sijaitsevat lännempänä kuin osa ”läntistä” Eurooppaa.

Myös Ukrainan kriisissä on pitkälti kyse historiallisten rajojen monikerroksisuudesta. Ukrainan haasteet maan itään ja länteen katsovien alueiden yhteensovittamiseksi kertovat rajoista, jotka juontavat juurensa satojen vuosien taakse aina Puola-Liettuan valtakaudelle.

Tässä UP-lehdessä pohditaan rajoja ja rajojen merkitystä nykymaailmassa. Globalisaatio ei murtanutkaan kaikkia rajoja, vaan rajanrakennus on edelleen keskeinen osa maailmanpoli­tiikkaa. Valotamme historian merkitystä Ukrainan konfliktis­sa samoin kuin maan tulevaisuuden visioita. Voiko Ukrainan katsoa joutuneen läntisen ja itäisen imperiuminrakennuksen törmäyskohdaksi?

Tarkastelemme rajakiistoja myös siellä, missä vaarana on jo kansainvälisen yhteisön turtuminen niihin, eli Israelin ja Pales­tiinalaisalueiden välillä. Tässä konfliktissa rajoista sopiminen olisi vain hento alku rauhanprosessille vuosikymmenten vihanpidon ja kärjistyneiden historiallisten narratiivien jälkeen.

Myös kaksi tämän UP-lehden haastateltavaa, Euroopan rajaturvallisuusvirasto Frontexia pitkään johtanut Ilkka Laiti­nen ja komissiosta Euroopan parlamenttiin siirtynyt Olli Rehn, puhuvat EU:n rajoista – näkyvistä ja näkymättömistä.

Kirjoittaja on UP-lehden päätoimittaja.