Skip to main content

Bisnestä ja nuudelikojuja

Shanghain katuravintoloissa pohditaan pörssien kehitystä.

Teksti Eeva Eronen

KUVA: MARIO MADRONA/FLICKR

KUVA: MARIO MADRONA/FLICKR

Mistä löytää kaupungin sielun?

Kiinalaiset rakastavat ruokaa, ja iäkäs väki saattaa yhä ter­vehtiä toisiaan kysymällä, joko nämä ovat syöneet. Nuoret pitävät tapaa vanhanaikaise­na, mutta ruoka on heillekin vakava asia. Shanghai on Kii­nan ravintolapääkaupunki: 26 miljoonan asukkaan metropo­lissa on yli 110 000 ravintolaa, ja paikalliset käyttävät ulkona syömiseen keskimäärin enem­män rahaa kuin muualla asu­vat kiinalaiset.

Retki kaupungin sieluun kannattaa aloittaa kävelemällä pikkukatuja, joilla ruoka näkyy ja tuoksuu auringonnoususta alkaen. Paikalliset jonotta­vat aamupalakseen kojuista myytäviä baozeja, höyrytettyjä ja täytettyjä vehnäpullia, tai pannukakkuja, jian bing, joiden sisään katumyyjät käärivät munia, korianteria ja mauste­tahnoja.

Iltaisin kaduilla kokoon­nutaan grillikojujen ympärille. Paikallinen grilliruoka on tik­kuihin pujoteltuja vihanneksia, lihaa ja tofua. Vartaat nauti­taan pikkuisilla muovituoleilla kökötellen.

Mistä puhutaan?

Shanghain kaduilla ja kuppiloissa on tänä kesänä puhuttu samasta aiheesta kuin maailman talouslehdissä: Kii­nan pörsseistä. Kiinalaiset ovat kovia piensijoittajia, ja taval­liset kiinalaiset opiskelijoista eläkeläisiin omistavat merkit­tävän osan osakkeista.

Shanghain ja Shenzhenin pörssit paisuivat hullun lailla viime vuoden alusta tämän vuoden kesäkuuhun. Sitten seurasi romahdus, ja paikallis­ten spekulaatiot hyvistä sijoituksista vaihtuivat huoleen.

Piensijoittajien suuri osuus johtuu siitä, ettei tavallisilla ih­misillä ole juuri sijoitusvaihto­ehtoja sen jälkeen kun he ovat hankkineet asunnon. Toisaalta institutionaalisia suursijoittajia on Kiinassa vähän.

Yksi kaupungin kestopuheenaiheista ovat asuntojen hinnat. Kiinalaiset tahtovat omistaa asuntonsa, mutta Shanghain keskimäärin 34 000 yuanin eli yli 4 000 euron neliöhinnat aiheuttavat monille päänsärkyä. Etenkin nuoretparit tuskailevat 30 prosentin käsirahan säästämistä.

Minne mennä syömään?

Suuntaa Shanghain rans­kalaiseen kaupunginosaan, jota ranskalaiset asuttivat ja kehit­tivät 1800-luvun puolivälistä 1940-luvulle. Fumin Roadilta, Julu Roadin kulman lähistöltä löytyy kanttiinimainen Mei Wei, »hyvä maku». Ravintola näyttää vaatimattomalta, mutta ruoka on herkullista eivätkä hinnat hui­maa. Listalta kannattaa kokeilla esimerkiksi shanghailaisia dump­lingseja, jotka paistetaan keit­tämiseen jälkeen. Ja jälkiruuaksi makeaa riisipallerokeittoa.

Syödessä voi muistella Kiinan taloushistoriaa. Mei Wein omisti aikanaan Kiinan hallitus, ja pöydät täyttyivät lounasaikaan valtion työntekijöistä. Nyt perheyritys palvelee kansainvälisiäkin kä­vijöitä trendikkäällä alueella, ja ruokalistasta voi lukea hassunkurista englantia, kuten Kiinas­sa usein. Miten olisi esimerkiksi edamamepapuannos, jota luonnehditaan sanoilla fragrant bad soybean festival?

 

Kirjoittaja on Taloussanomien toimittaja, joka opiskeli viime vuoden Shanghaissa.