Rahan lonkerot

Raha ja sen hallinta ovat viime vuosina nousseet kansainvälisen politiikan ytimeen. Ensin puhuttiin kansainvälisten rahoitusjärjestelmien haavoittu­vuudesta ja niiden valvonnan heikkouksista. Sitten tarkasteluun nousivat rahoituslaitosten ja julkisten talouksien väliset riippuvuussuhteet ja erityisesti viimeksi mainittujen suo­jaaminen rahoitusmarkkinoiden epävakauksilta.

Euroopassa näiden riippuvuuksien kärjistyminen pahensi useiden valtioiden velkaongelmaa ja teki rahan saannista poliit­tisen kysymyksen. EU:ssa ongelmaa on yritetty hallita yhteisen politiikan turvin. Unionissa rahasta riittää puhetta vielä pit­kään. Jos yhteisvaluutta on viime kädessä poliittinen projekti, minkä hinnan jäsenvaltiot ovat siitä valmiit maksamaan? Kuin­ka pitkälle ollaan toisaalta valmiita menemään jäsenmaiden julkisten talouksien tai talouksien laajempien rakenteiden yh­denmukaistamisessa, jotta nykyisen kaltaiset karikot vältetään ja talouskehityksestä tulee tulevaisuudessa tasaisempaa koko unionin alueella?

Euroopan maiden ohella rahasta on tullut riitaa myös Yh­dysvaltain ja Kiinan kesken. Kiina pönkittää omaa talouttaan pitämällä keinotekoisesti valuuttansa juanin arvoa alhaalla. Yhdysvallat velkaantuu Kiinalle yhä enemmän, mikä muuttaa näiden kahden maailman suurimman talouden keskinäisriip­puvuutta. Jännite on antanut aihetta jopa puheisiin valuutta­sodasta.

Raha on kansainvälisessä politiikassa vain väline, mutta sen hallitsijoista on tullut merkittäviä vallankäyttäjiä. Pankit ja rahoituslaitokset ovat olleet tässä asemassa jo pitkään. Niiden rinnalle ovat nyt astuneet kansainväliset luottoluokituslaitok­set, jotka määrittävät lainanottajien uskottavuutta. Siten esi­merkiksi amerikkalaiset Moody’s ja Standard & Poor’s vaikut­tavat lainarahan hintaan ja suoraan valtioiden riippuvuuksiin.

Euroopassa tähän uusien vallanpitäjien joukkoon on nous­sut myös Euroopan keskuspankki. Se on ottanut ratkaisijan paikan unionin toimielinten joukossa lupauksillaan tukea krii­simaiden lainansaantia jälkimarkkinoilla. Riippumattoman keskuspankin on selvästi helpompi toimia tällä pelikentällä kuin euroalueen hallitustenvälisten toimielinten, jotka joutuvat hyväksyttämään ikävät tukipäätökset jäsenmaiden parlamen­teilla. Pitkällä aikavälillä joudutaan kuitenkin pohtimaan myös ekp:n toimien demokraattista oikeutusta.

Tässä UP-lehdessä seurataan ja analysoidaan rahan lonke­roita kansainvälisessä politiikassa. Lehti esittelee rahan histo­riaa sekä käytössä olevia vaihtoehtoisia valuuttajärjestelmiä ja pohtii, miksi myrskyäviä rahamarkkinoita ei saada kuriin. Tänä vuonna Suomi on astunut yhteisvaluutta euron toiselle vuosi­kymmenelle. Itseoikeutettuna haastateltavana tästä aiheesta on Euroopan keskuspankin johtokunnan ensimmäinen suomalais­jäsen, Suomen Pankin entinen pääjohtaja Sirkka Hämäläinen.

Rahan ohella lehti käsittelee myös toista kansainvälisen politiikan uutta painopistettä, kyberturvallisuutta. Tietojärjes­telmien avaama kybermaailma on lukuisten uusien mahdolli­suuksien lisäksi tarjonnut myös tilaa rikolliselle toiminnalle ja uudenlaisille konflikteille. Valtioilla on jo kiire suojata haavoit­tuvuuksiaan kybermaailmassa, ennen kuin joku ehtii lamauttaa yhteiskuntia laajamittaisesti. Siksi Suomikin on paraikaa laati­massa omaa kyberstrategiaansa.

UP-lehti toteuttaa tämän numeron yhteydessä lukijatutki­muksen, johon kutsumme kaikki tilaajamme osallistumaan. Postitamme lehden mukana kirjeen, jonka internetlinkkiä seu­raamalla pääset antamaan palautetta toimitukselle ja kehit­tämään lehdestä entistä parempaa. UP-lehteä voi lukea ensi vuoden alusta kokonaan myös sähköisenä näköisversiona: numerosta1/2013 alkaen sähköisen version jatkuva käyttöoikeus sisältyy lehden tilaushintaan.

UP-lehti toivottaa lukijoilleen oikein hyvää joulun aikaa!