Skip to main content

Rupla sahaa, mutta Pietari svengaa

Pietarilaisia vaivaavat huonot uutiset, mutta kaupungin kauneus nostaa arjen yläpuolelle.

Teksti Anneli Ahonen

KUVA: ANA PAULA HIRAMA/FLICKR

KUVA: ANA PAULA HIRAMA/FLICKR

Mistä löytää kaupungin sielun?

Pietarin sieluun pääsee käsiksi jo ennen keskustaan saapu­mista, kun kallistelee varoitus­merkkejä viheltävän Allegro-junan kyydissä Suomen ase­malle, jonottaa autoruuhkassa kaupungin laitamilla tai suun­taa laivalla kohti kaupungin valoja Nevanlahdella.

Pietarissa on yli viisi mil­joonaa asukasta. Arkkiteh­tuuri tekee kaupungista sen metropolin, jossa kolmesataa vuotta historiaa elää sikin sokin ja samanaikaisesti. Tuolla on Eremitaasi ja Talvipalatsi, jonka aarteita kazanilaiset ja myöhemmin jaroslavilaiset kissat ovat suojanneet rotilta 1740-luvulta alkaen. Tuolla taas rullaportaat vievät Pieta­rin soisen maaperän sisuksiin maailman syvimpään metro­verkkoon.

Pietarilaiset itse hahmot­tavat sielunsa älyllisyyden ja kulttuurin hiomaksi mallikap­paleeksi, jonka aamu-unisuu­delle saa silti avoimesti nauraa. Vain Pietarissa voi kuulla kon­duktöörin ojentavan bussissa hiprakassa horjuvaa venäläis­turistia: »Koeta käyttäytyä! Me olemme sentään Venäjän kulttuuripääkaupungissa.»

Mistä puhutaan?

Venäjän pommitukset Syyriassa syrjäyttivät hetkessä Ukrainan sodan televisiossa. Pietarilaisten kiinnostus Ukrai­nan päivänpolttaviin käänteisiin tuntui kuitenkin laimentuneen jo aikaisemmin. Sen sijaan yksi aihe on poltellut yli vuoden ajan ihmisten huulilla: ruplan kurssi. Sitä seurataan aamulla, se tarkistetaan illalla.

Välillä lasketaan, riittävätkö rahat edes lyhyeen matkaan ulkomaille, ja kun eivät, lähde­tään datšalle tai Mustanmeren rannalle. Ruoan hinta on nous­sut niin paljon, että se tun­tuu jo hyvin toimeentulevan väenkin kukkarossa.

Lisäksi keskustellaan tie­tysti niistä tavallisista aiheista: Nevajoen laivaliikenne loppuutalveksi, saarelta toiselle johtavia siltoja ei nosteta öisin pystyyn, ja juhlijan kotiinpaluu helpottuu. Kaupunki hyrisee tyytyväisyyttä, sillä patterit lämpiävät taas. Keskuslämmi­tys kytketään koko Pietarissa päälle samaan aikaan, kun kes­kilämpötila jää alle kahdeksan celsiusasteen viitenä peräk­käisenä päivänä. Tänä vuonna hetki koitti 7. lokakuuta.

Minne mennä syömään?

Sushin valtakausi on Pie­tarissa päättynyt, ja tilalle ovat tulleet laatuburgerit, pienpa­nimoiden oluet sekä siiderit. Tänä kesänä noutokahvi sai pietarilaiset niin pauloihinsa, että vastajauhettua kahvia saa joka paikasta: kadunkulmien kioskeista, pikku luukuilta ja puistojen viereen pysäköityjen kahviautojen perästä.

Hyvään ravintolaan päätyy varmasti, kun kääntyy pääkatu Nevski prospektin poikkika­dulle Rubinšteinille. Siellä on valinnanvaraa kuubalaisesta O! Cubasta kehuttuun kiinalai­seen Tse Fungiin. Suosituim­missa paikoissa, kuten israe­lilaisia herkkuja tarjoavassa Street Food Bar Bekitzerissä ja viinibaari Vinnyi Škafissa, käy tuuri, jos pääsee jonottamatta istumaan.

 

Kirjoittaja on Pietarissa asuva vapaa toimittaja.