KUVA: ANA PAULA HIRAMA/FLICKRMistä löytää kaupungin sielun?
Pietarin sieluun pääsee käsiksi jo ennen keskustaan saapumista, kun kallistelee varoitusmerkkejä viheltävän Allegro-junan kyydissä Suomen asemalle, jonottaa autoruuhkassa kaupungin laitamilla tai suuntaa laivalla kohti kaupungin valoja Nevanlahdella.
Pietarissa on yli viisi miljoonaa asukasta. Arkkitehtuuri tekee kaupungista sen metropolin, jossa kolmesataa vuotta historiaa elää sikin sokin ja samanaikaisesti. Tuolla on Eremitaasi ja Talvipalatsi, jonka aarteita kazanilaiset ja myöhemmin jaroslavilaiset kissat ovat suojanneet rotilta 1740-luvulta alkaen. Tuolla taas rullaportaat vievät Pietarin soisen maaperän sisuksiin maailman syvimpään metroverkkoon.
Pietarilaiset itse hahmottavat sielunsa älyllisyyden ja kulttuurin hiomaksi mallikappaleeksi, jonka aamu-unisuudelle saa silti avoimesti nauraa. Vain Pietarissa voi kuulla konduktöörin ojentavan bussissa hiprakassa horjuvaa venäläisturistia: »Koeta käyttäytyä! Me olemme sentään Venäjän kulttuuripääkaupungissa.»
Mistä puhutaan?
Venäjän pommitukset Syyriassa syrjäyttivät hetkessä Ukrainan sodan televisiossa. Pietarilaisten kiinnostus Ukrainan päivänpolttaviin käänteisiin tuntui kuitenkin laimentuneen jo aikaisemmin. Sen sijaan yksi aihe on poltellut yli vuoden ajan ihmisten huulilla: ruplan kurssi. Sitä seurataan aamulla, se tarkistetaan illalla.
Välillä lasketaan, riittävätkö rahat edes lyhyeen matkaan ulkomaille, ja kun eivät, lähdetään datšalle tai Mustanmeren rannalle. Ruoan hinta on noussut niin paljon, että se tuntuu jo hyvin toimeentulevan väenkin kukkarossa.
Lisäksi keskustellaan tietysti niistä tavallisista aiheista: Nevajoen laivaliikenne loppuutalveksi, saarelta toiselle johtavia siltoja ei nosteta öisin pystyyn, ja juhlijan kotiinpaluu helpottuu. Kaupunki hyrisee tyytyväisyyttä, sillä patterit lämpiävät taas. Keskuslämmitys kytketään koko Pietarissa päälle samaan aikaan, kun keskilämpötila jää alle kahdeksan celsiusasteen viitenä peräkkäisenä päivänä. Tänä vuonna hetki koitti 7. lokakuuta.
Minne mennä syömään?
Sushin valtakausi on Pietarissa päättynyt, ja tilalle ovat tulleet laatuburgerit, pienpanimoiden oluet sekä siiderit. Tänä kesänä noutokahvi sai pietarilaiset niin pauloihinsa, että vastajauhettua kahvia saa joka paikasta: kadunkulmien kioskeista, pikku luukuilta ja puistojen viereen pysäköityjen kahviautojen perästä.
Hyvään ravintolaan päätyy varmasti, kun kääntyy pääkatu Nevski prospektin poikkikadulle Rubinšteinille. Siellä on valinnanvaraa kuubalaisesta O! Cubasta kehuttuun kiinalaiseen Tse Fungiin. Suosituimmissa paikoissa, kuten israelilaisia herkkuja tarjoavassa Street Food Bar Bekitzerissä ja viinibaari Vinnyi Škafissa, käy tuuri, jos pääsee jonottamatta istumaan.
Kirjoittaja on Pietarissa asuva vapaa toimittaja.
