Tokio kansainvälistyy hitaasti

Kuva: Wikimedia commons/Kakidai

1. Mistä löytääkaupungin sielun?
Jalankulkijat vyöryvät aallon tavoin, ruuhkaiset junalinjat jumiutuvat ja räikeät neonvalot värjäävät pilvenpiirtäjäviidakkoa vuorokauden ympäri. Tokio on metropoli, joka ei nuku.
Tokion eloisin kaupunginosa Shinjuku on kuin irtokarkkipussi, josta löytyy kaikennäköisiä Tokion ihanuuksia ja ihmeitä. Sen ytimessä oleva Shinjukun asema on maailman vilkkain juna-asema, jonka läpi kulkee päivittäin noin 3,5 miljoonaa matkustajaa.

Tokioon kannattaa tutustua ensin ihastelemalla kaupungin maisemia kaupungintalon ilmaisesta observatoriosta. Se on kävelymatkan päässä Shinjukun asemalta länteen elektroniikkaliikkeiden takana.

Seikkailu jatkuu aseman itäpuolen vipinään. Eloisia ostoskatuja pitkin pääsee Kabukichōn ja Golden Gain kortteleiden kaaokseen. Kylttejä kimmeltävillä kujilla on pieniä baareja. Jos kaipaa hiljaisuutta, Shinjukugyoenin puutarhassa tai Hanazonon pyhäköllä voi rentoutua rauhassa.

2. Mistä puhutaan?
Japani on maailman nopeimmin vanheneva maa, minkä vuoksi se tarvitsee jopa 17 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2050 mennessä. Japani harjoittaa yhä erittäin tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa. Perinteisen yhteiskunnan on väistämättä ryhdyttävä vähitellen käsittelemään vähemmistöjen asemaa ja avauduttava vieraille.

Tokiossa useat kaupat, ravintolat ja julkiset kylpylät yhä kieltävät ulkomaalaisten tai ei-japaninkielisten asiakkaiden käynnit. Kaupunki on pinnaltaan kansainvälistynyt, muttei vielä henkisesti. Vihapuheita pidetään hellittämättömästi sosiaalisessa mediassa ja uutislehtien sivuilla. Taloudellisen epätasa-arvon lisääntyminen toimii polttoaineena.

Maahanmuuttovastaiset äärijärjestöt pitävät Tokiossa mielenosoituksia kiinalaisia, korealaisia ja muita väestöryhmiä vastaan pari kertaa viikossa. Ääriryhmät syyttävät ulkomaalaisia sosiaaliturvan hyväksikäytöstä sekä rikollisuuden ja köyhyyden tuomisesta maahan.

Ennakkoluuloista ja syrjinnästä kärsivät myös Japanin pohjoisimmalla ja eteläisimmillä saarilla elävät vähemmistökansat, seksuaalivähemmistöt ja burakulaiset, joita on jopa kolme miljoonaa. He ovat feodaaliajan alimman yhteiskuntaluokan jälkeläisiä, joiden esivanhemmat aikoinaan eristettiin muusta yhteiskunnasta.

3. Minne mennä syömään?
Tokio on kulinaristien paratiisi, jossa kannattaa maistella paikallisia erikoisuuksia. Matkan aikana on ehdottomasti käytävä Tsukijin kalatorilla, jos huipputuore sushi, edomaezushi maistuu. Torilla tarjotaan jo varhaisaamusta lähtien susheja kohtuullisella hinnalla.

Käynti Tsukishiman katuravintoloissa on myös hauska kokemus. Tokiolaista pannukakkua monjaa saa paistaa itse grillipannulla omassa pöydässä.