Mistä löytää kaupungin sielun?
Lontoolla on monet kasvot. Buckinghamin palatsilla tai Trafalgarin aukiolla käynyt on nähnyt niistä vain yhdet.
Pohjois-Lontoossa asuville Thames-joen eteläpuoli on ei-kenenkään-maata, jonne lähdetään hieman varuillaan kuin ensimmäisiä karttoja piirtävä tutkimusmatkailija. Joen eteläpuoliset kai tuntevat samoin meillä pohjoisessa, vaikka todellisuudessa este on lähinnä henkinen.
Laajalle levittäytyvä kaupunki muodostuu monista keskuksista – kuin saarista, joita metro-ja junaverkosto yhdistää. Omalta lähialueelta löytyy kaikki tarvittava, olipa kotisi sitten rosoinen Hackney tai Länsi-Lontoon vauras Richmond.
Kaupungin sielun alkaa ymmärtää vasta kun liikkuu näiden eri saarien välillä. Metroa paremman näköalapaikan saa kaksikerroksisen bussin ikkunasta.
Lontoon luonnetta määrittelee eri ihmisryhmien kirjo, eivät monumentit tai rakennukset. Se on kansainvälinen, monikulttuurinen suurkaupunki, jonka osilla on omat luonteensa.
Mistä puhutaan?
Lontoo ei ole yhtä kuin Britannia. Ystäväni, paljasjalkainen lontoolainen, haluaisi puolivakavissaan rakentaa muurin M25-kehätien ympärille. Kesäkuussa Lontoo äänesti selkeästi EU-jäsenyyden puolesta. Eurooppalaisiksi itsensä tunteville lontoolaisille eropäätös oli järkytys. Tokeneminen identiteettiin sattuneesta iskusta kestää vielä kauan.
Brexit-päätöksen taustalla oli maahanmuuttoon liittyviä kulttuurisia huolia, joita Lontoossa koetaan verrattain vähän. Jo siksi, että alle puolet kaupunkilaisista määrittelee itsensä ”valkoihoisiksi briteiksi”.
Kaupungin pormestari Sadiq Khan on vaatinut, että Lontoon tulisi säilyttää erityisjärjestelyin työvoiman liikkuvuus mahdollisimman vapaana, vaikka muu Britannia katkoisi siltoja Eurooppaan.
EU:n alueelta muuttaneita painaa huoli tulevaisuudesta. Samalla EU-passista on tullut briteille kovaa valuuttaa. Irlantilaisten ja saksanjuutalaisten jälkeläiset ovat rynnänneet hakemaan kaksoiskansalaisuutta, jotta ovet Eurooppaan pysyisivät avoimina entiseen tapaan.
Arkikeskusteluissa aihe pyritään lakaisemaan maton alle, jos seuran samanmielisyydestä ei ole täyttä varmuutta. Brexit-kiistat koettelevat niin perhe- kuin ystävyyssuhteita.
Minne mennä syömään?
Harva paikallinen lähtee illanviettoon kaupungin keskustana pidettyyn West Endiin. Omalla alueella maarunsa saa täyteen halvemmalla ja usein aivan yhtä maukkaasti.
Pohjoisen Green Lanes -alueella turkkilaisten kansoittama Gökyüzü-ravintola tarjoilee valtavia annoksia reilulla kympillä suoraan hehkuvasta hiiligrillistä. Itä-Lontoon Lahore Kebab House kattaa pakistanilaisherkkuja pilkkahintaan laatuun nähden.
Kulinaristille brittiläisen ruokakulttuurin noususta todistava Borough Market -ruokatori on lähes pakollinen vierailukohde.
Kirjoittaja on Lontoossa asuva vapaa toimittaja.