Kansainvälisessä talousjärjestelmässä tapahtuu kummia. Kaupan sääntelyssä kuljetaan jälleen kohti perinteisiä kahdenvälisiä sopimuksia, joita nyt solmitaan kiivaaseen tahtiin. Trendi heijastelee Maailman kauppajärjestön WTO:n ympärille rakentuneen monenvälisen neuvottelujärjestelmän ongelmia. Vaikka kahdenväliset sopimukset lujittavat kumppanuussuhteita, ne saattavat luoda ympäristöönsä uusia jännitteitä. Sopimusten ulkopuolelle jäävissä maissa kahdenvälisyys voi ruokkia pelkoja eriarvoistuvasta kohtelusta. Huoli yhtenäisen sääntelyjärjestelmän pirstoutumisesta on perusteltu.
Kun kilpailu globaalissa taloudessa kiristyy, myös alueelliset vapaakauppajärjestelyt syventyvät. Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin perustamassa tulliliitossa on otettu lähivuosien tavoitteeksi laajamittaisen talousunionin perustaminen. Samoin Kaakkois-Aasian yhteistyöjärjestössä ASEANissa kuljetaan kohti EU:n mallin mukaisten sisämarkkinoiden avaamista. Omasta kriisistään huolimatta EU on edelleen varsin uskottava yhteistyön malli monella ilmansuunnalla.
Kun globaali valtajärjestelmä on murroksessa, yleismaailmallisia sääntelyjärjestelmiä on entistä hankalampi rakentaa. Myös globaaleissa rahoituslaitoksissa tuulee, mistä on esimerkkinä Brics-maiden perustama alueellinen kehityspankki.
Ei ole samantekevää, minkälaisten menettelytapojen ja normien varaan kansainvälistä taloutta rakennetaan tulevaisuudessa. Kaupan säännöt vaikuttavat esimerkiksi kuluttajansuojaan ja tuoteturvallisuuteen. Lähivuosina selviää, mahtuvatko uusi ja vanha maailma yhteisten neuvottelupöytien ääreen globaalipolitiikan kysymyksissä vai ryhdytäänkö maailmaa rakentamaan alueellisille liittoutumille. Entä mikä on yhtenäisen kansainvälisen oikeusjärjestelmän tulevaisuus? Jos sopimuksia ja yhtenäisiä tulkintakäytäntöjä tuottavia globaaleja neuvottelumekanismeja ei ole, myös oikeusjärjestelmä pirstaloituu.
Suomi ja koko EU ovat saaneet kokea oman osansa muutoksesta. Kahdenvälisyys on nousussa myös EU:n ulkosuhteissa, mikä on muuttanut unionin perinteistä monenvälisyyttä painottavaa linjaa. Strategiset kumppanuudet ovat nousseet keskeiseksi konseptiksi, kun unioni parhaillaan neuvottelee ulkosuhteista ja kahdenvälisistä kauppasopimuksista paitsi Yhdysvaltojen myös esimerkiksi Kanadan, Japanin ja Intian kanssa. EU on aiemmin pyrkinyt kampeamaan kansainvälistä järjestystä monenvälisen yhteistyön uomiin, mutta nyt into näyttää olevan laantumassa, kun useimmat muut suurvallat painottavat kovin toisenlaista järjestystä.
Tässä UP-lehdessä arvioidaan Suomen mahdollisuuksia menestyä globaalin talousjärjestelmän muutoksessa. Kysymme asiantuntijoilta, miten Suomen olisi kehitettävä vahvuuksiaan selviytyäkseen talouskilvassa. Keski-Aasian esimerkki peilaa sitä, kuinka hankalia jännitteitä kauppapolitiikan eettisten ja taloudellisten näkökohtien välille voi muodostua.
Haastamme myös ryhmän nuoria suomalaisia politiikan vaikuttajia keskusteluun globaalien kysymysten ja Suomen ulkopolitiikan tulevaisuudesta. Näyttääkö maailman muutos erilaiselta nuorten näkökulmasta, ja miten käy suomalaisen ulkopolitiikan konsensusajattelun, kun uusi sukupolvi tarttuu ruoriin?
Kirjoittaja on Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja
