Sadattuhannet rohingyat ovat paenneet Myanmarissa vuonna 2017 yltynyttä vainoa Bangladeshiin.
Maailman sorretuin vähemmistö
Muovinen juomakanisteri on pikkupojan jumppapallo ja kangas puutolppien välissä keinu. Leppeä tuuli heilauttelee puiden oksia. Aiempi sade on tehnyt maasta liejua. Kanat ja pienet pojat leikkivät nauraen lammikoissa. Viitisenkymmentä teinipoikaa pelaa jalkapalloa ilman kenkiä repaleisella pallolla. Toisaalla kaksi äitiä peittelee kuollutta vauvaa ruumiskääröön.
Kiinalaistaiteilija Ai Weiwein ohjaama dokumenttielokuva Rohingya (2021) tallentaa elämää maailman suurimmalla pakolaisleirillä Cox’s Bazarilla Bangladeshissa. Elokuva ei kerro siitä, miksi rohingyat on vainottu etninen vähemmistö tai millaisia raakuuksia ihmiset ovat kohdanneet. Sen sijaan se kuvaa tilkkutäkkimäistä leiriä, jossa ihmiset kamppailevat muun muassa luonnonkatastrofien keskellä – mutta myös keittävät riisiä, ottavat lapsensa syliin ja pitävät heikoimmistaan huolta.
Verkkaisesti etenevä elokuva esittää kunnioittavasti leirin lähes miljoonan asukkaan arkea. Olosuhteet ovat edelleen haastavat. Dokumentin kuvausten jälkeen leirin rohingya-pakolaisia ovat koetelleet muun muassa tuhopoltot, koronapandemia ja järjestäytynyt rikollisuus.
→ Rohingya Vimeossa
Haaveena kansainväliset surffikisat
Bangladeshilainen 13-vuotias Shobe kahmii paikallisista surffikisoista voittopokaaleja. Shoben sisar meni naimisiin samanikäisenä ja hänen paras ystävänsä on jo kahden lapsen äiti. Shobe pelkää samaa kohtaloa. Setä haluaisi lähettää hänet töihin. Väärennetty passi, jossa Shoben iäksi on merkitty 25, on jo valmiina.
»Minun paras ystäväni on meri», Shobe huokaa horisonttiin tuijottaen.
Elizabeth D. Costan ohjaamassa Bangla Surf Girls -dokumentissa (2021) surffaus on tytöille henkireikä, josta nämä eivät aio luopua koskaan. Perhesuhteet ovat mutkikkaita, mutta läheisistä löytyy myös heitä, jotka kannattelevat ja valavat uskoa suuriinkin unelmiin.
→ Bangla Surf Girls Yle Areenassa
