Nojatuolimatka

Nojatuolimatka Kosovoon: Sitkeitä naisia ja viime hetken inhimillisyyttä

Teksti:
Kuvat:
Julkaistu: 8.3.2023
Kosovolainen Fahrije (Yllka Gashi) vaihtaa mehiläistenhoidon soosibisnekseen.

 

Sotaleski ei lannistu

Ohjaaja Blerta Bashollin tositapahtumiin perustuva elokuva Hive (2021) alkaa, kun kosovolainen Fahrije etsii sodassa kadonnutta aviomiestään ruumispusseista. Laakson yllä kaikuu rukouskutsu. Fahrije ei ole ainoa, joka odottaa miestään kotiin.

Naiset kokoontuvat viikoittain yhteen. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa miestään odottavien naisten osa ei ole helppo: jostain pitäisi saada tuloja eikä työntekoa hyväksytä. Fahrijen appi on pyörätuolissa ja yrittää pitää perheen pystyssä myymällä hunajaa torilla. Rahat eivät riitä.

Fahrijen neuvottomuus äitinä, vaimona, apestaan huolta pitävänä naisena kaikessa turhauttavuudessaan koskettaa. Fahrije ei lannistu tai peräänny. Hän päättää alkaa yrittäjäksi ja alkaa valmistaa ajvar-kastiketta lähiseudun kauppoihin. Toisinaan taistelut käydään hiljaa keittiöissä, kauhojen ja kattiloiden äärellä. Hiki virtaa. Kun yksi nainen ei pelkää muutosta, muutkin uskaltautuvat mukaan.

Tällä hetkellä tilanne Serbian ja Kosovon välillä on kiristynyt jälleen. Samoin maan naisten on jalkauduttava edelleen kaduille vaatimaan tasa-arvoa. Toivoa, rohkeutta ja inhimillisyyttä tarvitaan yhä.

Hive Youtubessa ja Blockbusters-palvelussa

 

Lapsuus ei kenenkään maalla

Kosovo on nuori ja pieni valtio, jonka on polveilevassa historiassa mustan ja valkoisen sävyt sekoittuvat. Levottomuudet juontavat juurensa satojen vuosien päähän. Kosovon itsenäisyys on perspektiivistä riippuen luja ja oikeutettu tai hauras ja kiistanalainen.

Goran Radovanovicin elokuvassa Enclave (2015) rauhanturvaajat kuljettavat serbivähemmistöön kuuluvia kosovolaisia sodan runtelemalla maalla. Albaanipojat heittelevät panssarivaunua kivillä ja huutavat: »Sano niille [rauhanturvaajille], että meidän mummo oli serbi, niin mekin päästään panssarivaunuun kyytiin».

Ilma on kaunasta ja väsymyksestä tiheää ja tukahtunutta; menetetyt ihmiskohtalot vaivaavat puolin ja toisin. Rajaa ylittäviä linja-autoja kivitetään, hautakiviä kaadetaan. Inhimillisyys ja kokemus sodan järjettömyydestä teroittaa kuitenkin vihan terävimmät kärjet. Ojennettu käsi on ojennettu käsi – vaikka sitä tarjottaisiinkin vasta viime hetkellä.

Elokuva on karun kaunis kuvaus todellisista elämänkohtaloista. Tarinaa kannattelee toivo muutoksesta ja tulevista sukupolvista.

→  Enclave Netflixissä

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu