Valtioiden keskinäistä kanssakäymistä säätelevistä pakotteista on tullut kansainvälisen politiikan arkipäivää. Useiden kansainvälisten järjestöjen peruskirjat mahdollistavat erimuotoisten pakotteiden käytön sääntöjen – tai perusarvojen – turvaamiseksi. Johtavana järjestönä toimii YK, jonka välinearsenaaliin kuuluvat taloudelliset, poliittiset ja viime kädessä sotilaalliset pakotteet, mikäli jäsenmaa rikkoo sen peruskirjan keskeisiä määräyksiä.
Valtiot ovat kuitenkin jo ajat sitten alkaneet ajaa pakotteilla omia poliittisia tavoitteitaan. Pakote-termiä käytetäänkin yhä enemmän myös poliittisista toimista, joiden kansainvälisoikeudellinen pohja on kyseenalainen. Tyyppiesimerkin tarjoavat valtioiden »yksipuolisesti» asettamat sanktiot, joiden asettajana Yhdysvallat on viime vuosina kunnostautunut. Sen Iranille tai Latinalaisen Amerikan maille asettamat pakotteet palvelevat Yhdysvaltain omia intressejä, mutta niiden kansainväliset vaikutukset ovat laajamittaiset. Yhtä heikko on myös Venäjän EU:lle ja Yhdysvalloille asettamien »vastapakotteiden» kansainvälisoikeudellinen pohja. Vastapakotteiden tarkoituksena on rankaista pakotteita asettanutta tahoa määräämällä sille vastaavia rajoituksia.
Pakotteiden käytössä valtapolitiikan välineenä on kyse sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän rapautumisesta, jota Ulkopolitiikka-lehdessä on viime vuosina toistuvasti käsitelty. Kun luottamus yhteisiin sääntöihin rakoilee, valtiot ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja ryhtyvät luomaan säännöille omia tulkintojaan. Oikeudeksi tulee silloin vahvimman oikeus ja pakotteita asetetaan, kun se ei toteudu. Monenvälisistä säännöistä siirrytään kohti suurvaltojen keskinäisiä sopimuksia, joihin pienempien valtioiden on sovittauduttava.
Kansainvälisten pakotteiden lisäksi tässä numerossa tarkastellaan myös joitakin käynnissä olevan Suomen EU-puheenjohtajakauden keskeisiä teemoja. Unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä olennaista on hahmottaa, miten Saksan ja Ranskan intressit eriävät. Profiilihaastattelussa omaa perspektiiviään EU-politiikkaan avaa Suomen komissaariehdokas Jutta Urpilainen.
EU-asioita käsitellään myös UP-lehden uudessa podcastissa, jonka jaksot päivittyvät syksyn mittaan lehden verkkosivuille. Suomen puheenjohtajakauden teemoja luotaava podcast avaa syvällisesti kiertävän puheenjohtajuuden toiminnan logiikkaa ja tavoitteita.
