Valtiollisiin johtajiin kiinnitetään edelleen huomiota nimenomaan ulkopoliittisina johtajina, vaikka maailmanpolitiikan valtarakenteet on jo aikaa sitten todettu muuttuneiksi ja valtioiden vallan katsottu kärsineen konkurssin. Kuluva vuosi on tässä suhteessa juhlavuosi: valtakaudet ovat katkolla yhtä hyvin Yhdysvalloissa kuin Kiinassa. Ranskassa presidentinvalta ehti jo keväällä vaihtua, samoin kuin Venäjällä ja Suomessa. Mikä on hyvää johtajuutta nykyisessä maailmanpolitiikassa? Mitä ulkopoliittisilta johtajilta odotetaan ja toisaalta mitkä avut nostavat poliitikot ulkopoliittisten mahtimiesten tai -naisten sarjaan?
Aiemmin ulkopoliittisilta johtajilta vaadittiin erityistä valtioviisautta. Tällä viitattiin kykyyn hahmottaa valtion perustavaa laatua olevat kansalliset edut monimutkaisessa päätöksentekotilanteessa. Valtioviisauden logiikalla perusteltiin ja perustellaan monissa maissa edelleen ulkopolitiikan epädemokraattisia johtamistapoja. Sitä ovat jo pitkään haastaneet opit, jotka korostavat demokratiaa ja avoimuutta hyvän ulkopolitiikan ohjenuorana. Demokraattisen rauhan teoria kannustaa valtioita siirtymään ulkopolitiikassaan demokraattiseen päätöksentekoon, sillä demokratioiden uskotaan pystyvän rauhanomaiseen eloon keskenään.
Demokratioissa ulkopolitiikka nousee silti harvoin keskeisten vaaliteemojen joukkoon. Kansa nostaa ulkopoliittiset johtajansakin valtaan useimmiten sisäpoliittisten teemojen perusteella. Näin kävi Ranskan presidentinvaaleissa ja näin tuntuu vaalikampanja etenevän myös Yhdysvalloissa.
Vaikuttaa siltä, että poliittinen elämä on tässä suhteessa jo sopeutunut valtioiden muuttuneisiin tehtäviin: Ulkopoliittinen johtajuus on muuttunut pragmaattiseksi toiminnaksi, jossa luovitaan tilanteesta toiseen ilman, että kurssia paalutettaisiin tiukasti ideologisiin periaatteisiin. Valtiollinen valta on muuttunut niin suhteelliseksi, että tällaiset periaatteet eivät enää välttämättä kantaisi pitkälle.
Hyvä ulkopoliittinen johtajuus korostuu nykymaailmassa kykynä perustella kansalaisille monisyisiä kansainvälispoliittisia päätöksiä ja valottaa niiden seurauksia. Visionäärisyys ja retoriset taidot ovat nykypäivän valtioviisautta. Globaalisti suuria valtiomiestekoja tehdään enää harvoin valtion ruorissa. Sen sijaan vastuullisesta valtiollisesta tehtävästä saatu kokemus on pätevöittänyt monia johtajia suuriin tekoihin heidän tehtävästä vapauduttuaan, mistä Suomellakin on hyviä esimerkkejä kotikentällään.
Tässä UP-lehdessä tarkastellaan johtajuutta kansainvälisissä suhteissa. Yhdysvaltojen presidentinvaalien lähestyessä selvitetään, miten Yhdysvaltoja johdetaan, ja arvioidaan maan globaalin johtoaseman perustan kestävyyttä. Kiinassa johtajanvaihdoksia edeltävät kovasti erilaiset tunnelmat kuin läntisissä demokratioissa. Lehdessä luodaan myös silmäys potentiaalisiin tulevaisuuden johtajiin ja arvioidaan EU:n johtajakaksikon Ranskan ja Saksan uutta suhdetta.
Ulkopolitiikka-lehden
päätoimittaja
