Tietoverkkojen turvallisuus on kuluneena vuonna noussut maailmanpolitiikan polttopisteeseen. Ensin maailmaa hämmensi se, että Yhdysvallat oli vakoillut liittolaistensa puhelin- ja tietoverkkoja. Sitten kävi ilmi, että tietojärjestelmiä oli vakoiltu pitkään myös Suomessa, jossa ainakin ulkoministeriön järjestelmät olivat joutuneet systemaattisen tiedustelutoiminnan kohteeksi.
Tiedustelu on vuosisatojen ajan ollut osa valtioiden enemmän tai vähemmän normaalia kanssakäymistä, mutta tällä kerralla paljastuneissa toimissa oli uusi ulottuvuus.
Tietoverkkojen muodostamaan niin kutsuttuun kybermaailmaan liittyy uudenlaisia uhkakuvia. Tietojärjestelmiin vaikuttamalla voidaan ohjailla järjestäytyneen yhteiskunnan toimintoja tai jopa lamaannuttaa niitä. Järjestelmiin tallennettuja yksittäisten ihmisten henkilökohtaisia tietoja voidaan käyttää laajamittaisesti hyväksi rikolliseen toimintaan.
Tietoverkkoihin kohdistuvan urkinnan on näihin päiviin saakka ajateltu muodostavan kaikille valtioille yhteisen ongelmakentän, jossa rikollisina ovat pääasiassa muut kuin toiset valtiot. Niin suurten kuin pienten valtioiden strategiset tietojärjestelmät ovat yhtä lailla haavoittuvaisia järjestäytyneen verkkorikollisuuden aiheuttamien uhkien edessä. Viime vuosina tietoverkkojen turvallisuuden on kuitenkin nähty kytkeytyvän myös valtioiden välisiin suhteisiin. Valtioiden välisten suhteiden maailmassa Eurooppaa ja Yhdysvaltoja on yhdistänyt huoli Kiinan häikäilemättömyydestä verkkotiedustelun alalla.
Hämmentävin piirre kuluneen vuoden verkkovakoilupaljastuksissa on, että ne todistavat vanhojen uhkakuvien elinvoimaisuudesta: juhlapuheissa korostuva yhteisiin haasteisiin nojaava yhteisöllisyys muodostaa lopulta vain kulissin, jonka suojissa valtiot ovat siirtyneet taitavasti käyttämään verkkomaailmaa toistensa tarkkailemiseen.
Yhdysvallat on vakoillut vuosien ajan omia liittolaisiaan. Tieto yllätti ne, jotka olivat olettaneet, että keskinäinen luottamus oli poistanut tiedustelun tarpeen liittolaissuhteissa. Suomen tietoverkkojen vakoilijat ovat tätä kirjoittaessa vielä selvittämättä, mutta tässäkin tapauksessa kiinnostuksen kohde viittaa siihen, että syypää löytyy perinteisestä valtioiden maailmasta.
Lähi-idässä valtioiden maailma on vain yksi monista poliittista toimintaa ohjaavista rakenteista. Tässä UP-lehden numerossa pureudutaan alueen poliittisten vastakkainasettelujen taustoihin. Avaamme etenkin islamin sisäisten uskonnollisten jakolinjojen merkitystä Lähi-idän konfliktien synnyssä. Lisäksi selvitämme, miltä Irakin demokratian tila ja tulevaisuus näyttävät kymmenen vuotta miehityksen jälkeen.
Lähi-idän konfliktit ovat jo pitkään haastaneet lännen ihmisoikeuspolitiikan ja uskottavuuden globaalina hyväntekijänä. Tässä numerossa pohdimme, onko läntinen ihmisoikeuskäsitys nyt tulossa tiensä päähän uusien voimavaltioiden noustessa etenkin Aasiassa. Lisäksi kysymme, kuinka läntinen ihmisoikeuspolitiikka ankkuroituu kansainväliseen oikeuteen.
Kirjoittaja on Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja.
