Jopa kahdeksan kymmenestä yhdysvaltalaisesta republikaanista hyväksyy kidutuksen. Demokraateista kidutuksen hyväksyy 42 prosenttia ja äänestäjäksi rekisteröitymättömistä lähes 60 prosenttia, selviää Tampereen yliopiston Fulbright-professori Peter Millerin tutkimuksista.
Onko kidutuksesta tullut arkinen osa amerikkalaista ulkopolitiikkaa?
»Yhdysvaltalaisten asenteet kidutusta kohtaan ovat muuttuneet kylmän sodan päättymisen jälkeen. Kun amerikkalaisilta kysyttiin toisen maailmansodan aikana, hyväksyisivätkö he kidutuksen, jos Hitler saataisiin kiinni, kolme prosenttia vastasi ›kyllä›. Amerikkalaiset olivat yhtä mieltä siitä, että kidutus ei ollut hyväksyttävää.»
2000-luvun alussa asenteet olivat kääntyneet.
»Etenkin republikaanien asenteet kidutusta kohtaan muuttuivat myönteisemmiksi juuri ennen Abu Ghraibin vankilaskandaalia. Emme vielä tiedä tarkkaan, miksi. Yksi syy lienee se, että presidentti George W. Bush kannatti kidutusta. Osa saattoi hyväksyä kidutuksen utilitaristisesti, jos kidutuksen avulla voitiin esimerkiksi pelastaa jokin kaupunki (Irakissa tai Afganistanissa). Joillekin kidutuksen kannatus on kuin talismaani. He ajattelevat, että emme tiedä, toimiiko tämä, mutta menköön.»
