Skip to main content

Minsk on modernisti vanha

Entinen stalinismin näyteikkuna vilisee tätä nykyä it-alan tekijöitä.

Teksti Ryhor Nizhnikau

Kuvat Flickr/Nuno Godinho

1. Mistä löytää kaupungin sielun?

Monikasvoisen Minskin sielu pysyttelee piilossa. 1900-luvun alussa kaupungin jakoivat vielä niin juutalaisten, valkovenäläisten, venäläisten kuin puolalaistenkin yhteisöt.

Toisessa maailmansodassa Minsk raunioitui. Uudelleenrakennettuna siitä tuli stalinismin näyteikkuna. 1990-luvulla kaupunki edusti myöhäisneuvosto­liittolaista pysähtyneisyyttä siisteine katuineen, ruokaloineen (stolovaja) ja lukemattomine miliiseineen. 2000-luvun lopussa Minsk alkoi viimein avautua sekä paikallisille että muulle maailmalle.

Eri aikakausien tunnelmaa voi aistia saapumalla neuvostoaikaiselle Minskin lentokentälle, josta maahan pääsee ilman viisumia. Matkaa voi jatkaa keskustaan reittitaksilla, maršrutkalla. Osta lippu kuljettajalta, sillä lipuntarkastajat voivat nousta bussiin milloin vain ja käyttäytyä kuin merirosvot.

Keskustan pääkadulla stalinistinen arkkitehtuuri saa väriä kasinoiden mainostauluista. Vasemmalla näkyy presidentti Aljaksandr Lukašenkan uusi julkinen kirjasto. Kirjoja sieltä ei sentään voi lainata. Huomioi myös KGB:n rakennuskompleksi: sen pienestä tornista tuli jälleenrakennetun kaupungin korkein kohta.

2. Mistä ihmiset puhuvat?

Presidentti Lukašenka hoitaa puhumisen varovaisten kansalaistensa puolesta. Silloin kun hän on muualla, nuoret ja vanhat valkovenäläiset keskustelevat palkoista, kaasun ja sähkön hinnasta tai asunnoista. Viime aikoina keskustelua ovat herättäneet epäsuosittu parasiittilaki, joka rankaisee työttömiä kansalaisia taloudellisesti, sekä aiempaa tiukemmat ehdot pakolliselle asepalvelukselle.

Nuoret puhuvat yhä äänekkäämmin tulevaisuudennäky­mien puutteesta – osa harmittelee, miksi ei aikanaan valinnut uraa it-sektorilla, joka nyt kukoistaa kaupungissa.

3. Missä viettää vapaa-aikaa?

Suuntaa rautatieasemalta heti Leninin patsaalle, joka seisoo läheisellä Itsenäisyydenaukiolla. Ennen kuin otat siitä kuvan, kysy lupaa poliisilta. Tämän jälkeen turisti voi etsiä loputkin Leninit, joita on kaupungissa tusinan verran. Sen jälkeen kannattaa vierailla toisen maailmansodan museossa tai käydä talossa, jossa järjestettiin Venäjän bolševikkipuoluetta edeltäneiden sosiaalidemokraattien ensimmäinen kokous 1898.

Jos vierailet kaupungissa elokuussa presidentinvaalien aikaan, suuntaa äänestyspaikalle, jossa paikallisia herkkuja ja juomia saa huokeasti. Yhden poliitikon maassa vaalit tarjoavat loman koko kansalle. Sen makuun pääsee maistamalla perunapannukakkuja (draniki) tai perinteistä hapankermalla ryyditettyä lihapataa (matšanka). Palanpainikkeeksi jossakin keskustan kahvilassa sopii olut. Katsele ympärillesi: löydätkö nyt kaupungin sielun?

Kirjoittaja on vanhempi tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.

Leninin patsas parlamentin edessä. Kuva: Flickr/Nuno Godinho

Leninin patsas parlamentin edessä. Kuva: Flickr/Nuno Godinho